Nasun paappa täytti jokin aika sitten 85 vuotta. Vein lahjaksi maalauksen hevosesta, joka vietti eläkepäiviään paapan seuralaisena. Nyt on hepasta jo aika jättänyt. Tässä maalaus.

 

 

 

Maalasin akryylilla. Vaatii minulta sopeutumista, ja kaipaan öljyvärin tuntua ja tuoksua. Nykyiset akryylimaalini ovat laadukkaampia kuin aiemmin käyttämäni, eikä niistä irtoa aivan hirvittävää käryä. Akryyleita olen aiemmin käyttänyt lähinnä pohjamaalaukseen, koska ne kuivuvat nopeasti ja minä en halua yleensä maalata valkoiselle pohjalle. Muovimaaleilla on etunsa, ainakin jos työskentelee kotona ja tekee nopeaa työtä.

 

Pohjiakaan en tee enää itse, sillä löysin liikkeen, joka myy ihan kelpo pohjia edullisesti. Kangaspahvipohjista en pidä, mutta taidan maalata seuraavan tilatun hevostyön sellaiselle, se nimittäin matkaa lahjaksi ulkomaille, ja kova litteä työ säilyy todennäköisemmin ehjänä.

 

Olen siis palaamassa juurilleni, maalaamaan.

 

 

 

Huaah, tänäänkin sain liruttaa vertani putkiloon, syksystä lähtien on testailtu verensokereita ja kortisoleja ja kilpirauhasjuttuja. Kilpirauhas-astialle palattiin tänään, ja ultraäänikuvaus odottaa, lääkäri löysi kaulastani suurentuneen kohdan.

Paniikkihäiriöhän teki paluun syksyllä, se oli mahtavaa se. Nyt asiat ovat taas paremmalla tolalla, liikun enemmän, syön useammin, ja olenpa laihtunutkin. Kyllä minusta vielä ihminen tulee, minähän pystyn taas maalaamaankin! Jonain päivänä aion juosta.

 

Klipitiklop.