Olen ollut hirmuisen flunssan kourissa kohta viikon. Nyt olen siinä vaiheessa, että meinaan menettää puhekykyni.

Eilen oli kaunis ilma, lämmintä, tyyntä, syksyistä. Läksin Nasun kanssa kävelylle pusikkoon. Tietenkin minä jossain vaiheessa virkosin sen verran, että piti pomppia vähän, pakkohan se oli, koska polulla oli kirjavia lehtiä. Mitä riittävin syy näyttää pelleltä perässä tulleen koiranulkoiluttajan silmissä. Tottakai minä säestin itseäni flunssanpolttamilla kirahduksilla, kriih, krii-iiih!

Minä kun en ole mikään pikkuinen pupuliini, vaan aimo rötkäle.


No, mukavaahan se metsäily oli, jättiläisjäniksellä oli kivaa. Kamerakin oli matkassa, otin outoja kuvia. Niitä ehkä myöhemmin.