Voi miksi joimme niin.

Havahduin tänään aamukahdeksan tienoilla todellisuuteen: Olin kovin, kovin väsynyt, ja hyvin, hyvin humalassa. Soitin taksin ja laahauduin kotiin pahanhajuisena. Nasu avasi oven, kiltti kultapupuseni, joka jaksoi ihan selvinpäin kuunnella eilisillan minun ja lapsuudenkaverini humalaista höpötystä. Huh huh.

Käsilaukussa oli vajaa tupakka-aski. Voi ristus. Poltin tänään yhden, se maistui pahalta, mutta kiehtoi yhä. Murskasin loput roskakoriin. En anna sen pirulaisen enää ottaa minua komentoonsa. En halua haista tuhkakupilta ja vaeltaa tunnista toiseen seuraavaa röyhyä odotellen. EI ENÄÄ!

Ajattelen savukkeita.

Aamulla ylös viideltä ja matkustamaan. Voi miksi join niin vietävän paljon?