Lueskelin tuossa ihmisten blogeja, ja jonkun joulunaikoihin liittyvistä kirjoituksista tuli mieleen huvittava juttu. Nämä seikat eivät niin naurattaneet aikoinaan, mutta nyt tuossa näkee huumoria.

Kas, eksäni kanssa aikoinaan oltiin tavattu ja alettu styylailla joulun alla. Ensimmäisenä jouluna hän ei kotonaan kertonut tapaamastaan tytöstä, ja se oli ihan ymmärrettävää, koska kaikki oli niin alkuvaiheessa. Nou hätä.

Toisena jouluna alkoi nyppiä, koskapa aikuinen mies ei ollut kertonut vanhemmilleen seurustelevansa, etteivät nämä pääsisi puuttumaan hänen asioihinsa. Arvata saattaa, että olin sinipunainen raivosta.

Kolmantena jouluna tämä häiskä ei kertonut vanhemmilleen, että oli juuri dumpannut minut alkaakseen seurustelemaan ystäväni kanssa. Tilanne johti siihen, että äijä palasi joulunvietosta mukanaan vanhempiensa minulle osoittama paketti. Pakettia hän ei tietenkään kehdannut antaa minulle, ei uudelle tyttöystävälleen, ei voinut sitä avata, eikä hankkiutua siitä eroonkaan. Äijäparka ei myöskään tiennyt, että sain tietää paketista, koskapa hänen uusi tyttöystävänsä oli entinen ystäväni, ja meillä edelleen on yhteisiä ystäviä. Raukka on varmaan kiitellytkin paketista minun puolestani. Jotkut ihmiset tekevät elämästään hankalaa ihan itse.

Tästä kaikesta on jo useampi vuosi, enkä tiedä vieläkö tuo paketti salaperäisine sisältöineen nököttää äijän vaatekaapissa, mutta voin kyllä sieluni silmin nähdä haalistuneen ja pölyisen joulupaperin pilkottavan liian pieniksi käyneiden farkkujen ja armottoman tyylittömän kiiltäväkankaisen turkoosin pusakan takaa.

Olen nauranut, kyllä. Toisaalta kyllä mietin aina välillä, että mitäköhän olisin hänen vanhemmiltaan saanut joululahjaksi. Himputti.