Eipä ole ennen palokunta sammuttanut lemmenliekkejä. Vaan eilen kyllä. Ovikello soi sinnikkäästi, sitten kuului kolkutusta, ja Nasu huomasi vilkkuvalot. Säikähdettiin, että talo on tulessa ja evakkoretki edessä. Menin avaamaan oven pyyhkeeseen kietoutuneena, ja käytävä oli täynnä savunhajuisia palomiehiä ja sinipukuisia herroja, jotka kertovat, että meidän parvekkeellamme palaa, ilmoituksen mukaan. Herranpieksut, säikähdän minä, ei voi olla totta!

Ja niin marssivat palomiehet ja poliisit sisään ja parveketta tarkastamaan. Eihän siellä tietenkään mikään palanut. Kynttilälyhtykin oli tyhjä, tosin siinä vaiheessa minä luulin, että Nasu oli aiemmin laittanut sinne kynttilän. Pelastuslaitoksen kaverit kysyivät, että onko meillä ollut siellä edes sitä kynttilää. Sanoin, että kai siellä aiemmin illalla oli ollut, ja ukkelit ilmoittivat eteenpäin, että ihan asiallinen tilanne. Totesivat sitten, että kyllä näitä ylivalppaita naapureita riittää.

Palokunta pahoitteli häiriötä, ja sanoipa joku lähtiessä, että jatkakaa hommia. No, ei jatkettu. Kiitos valppaan kansalaisen, palokunta kyllä sammutti jotain eilen.

Tapauksen kunniaksi Nasu kävi viemässä kynttilän lyhtyyn. Aamen.


Just joo. Ei siinä oikein tiennyt, ollako vittuuntunut vai nauraa itsensä tärviölle. En pysty käsittämään. Kynttilää ei ollut, ei edes telkkari välkkynyt. Miten joku voi keksiä tulipalon parvekkeelle? Mietittiin sitäkin, että voiko joku olla niin häiriintynyt, että ilkeyttään soittelee palokunnan toisten asuntoihin. Siinä tapauksessa harmittaa, etten tiennyt, että kynttilääkään ei ollut. Virallinen kynttilänsytyttäjämme Nasu kampesi pyyhettä ympärilleen, kun asiasta kyseltiin. Jos soittaja oli ilkiö, toivon että lasku löytää perille.